Itsenäisyys alkaa
Vauhti heiluttelee hiuksiani villisti,
vierelläni koira siristelee silmiään tyytyväisenä kieli lepattaen tuulessa.
Nopeus on huima, mutta nautin siitä,
sillä vapaus on se mitä hengitän.

Maisemat vilisevät ohitseni.
Mutkat, kaarteet, mäet kutittelevat vatsanpohjassani,
pastillinvärinen maalaiskuva saa minut huokaisemaan hymyillen.
Puut pursuavat vihreyttään
ja pellot loistavat keltaisena,
minä kukoistan elämäniloa.

Olen matkalla kohti kotia - omaa kotia.
Jätän taakseni kaiken tutun ja turvan, voin palata, mutten jäädä enää,
yksin on pärjättävä.
Silti minua ei pelota vauhti ja vapaus - eikä myöskään vastuu.
Perillä minua odottaa kotoisa talo valkoisine aitoineen.
Mieheni makoilee riippumatossa ja lukee kirjaa.
Auringon säteet siintävät vaahteran lehtien läpi
ja leikittelevät hänen kasvoillaan.
Sinne minä halajan.

Yhtäkkiä kuulen äänen repivän, riehuvan, raikuvan
ja säikähdän - jarrutan.
Auto liusuu luisuu,
menetänkö hallinnan siitä,
taistelen, vaan eikö se riitä!
Riittää se ja auto pysähtyy,
vaan edessäni on puuma, ei kyy!
Vauhdin hurma ja vapaus unohtuu
jo pelottaa avoauto ja korvissani soiva tuuli.
sydän hakkaa, kuivaa suu
vaan vaara edessäni on julmetun suuri!
Jo huutaa punahuuli.

Pystyykö itsensä pelastamaan
tai sattuuko joku kuulemaan
ja juoksemaan - tulla auttamaan?
Apua! Miten tässä käy? - Tanja Lovikka

---

wake - woke - woken
Ikkuna huutaa sietämätöntä valoaan kasvoilleni
(swear - swore - sworn)
minulla ei ole verhoja
koska sinä kuorit harmaan yltäni, sinun valosi tieltä

näen huoneeni liian kirkkaana
(shut - shut - shut)
pölyhiukkaset tanssivat, eikä ole nurkkaa, jonka pimeys piilottaisi suruni
hide - hid - hidden
sillä sinun valosi löytää sen
ja kasvattaa tilalle jotain tervettä ja vihreää.

Mutta miksi olen näin
shake - shook -shaken? - Maria Sandell